Paras
ennaltaehkäisy useiden sairauksien ja sekä sisä- että ulkoloisten suhteen on
puhtaat ja kuivat tilat sekä riittävän paljon tilaa suhteessa lintujen määrään.
Ahtaissa, likaisissa ja kosteissa tiloissa lintujen stressi kasvaa,
vastustuskyky heikkenee ja sairaudet puhkeavat helpommin. Raikas hengitysilma
on myös tärkeää, hyvä ilmanvaihto, sillä ammoniakkihöyryt lisäävät
sairastumisen riskiä, mutta vetoinen ei lakka kuitenkaan saa olla.
Jotkin sairaudet
paranevat itsestään, jotkin vaativat lääkitystä ja eläinlääkärin hoitoa. Oikean
hoidon perustana on oikea diagnoosi, usein tarvitaan eläinlääkärin apua, mutta
joskus voi ongelma selvitä konsultoimalla kokeneempia harrastajia, kysyvä ei siis
tieltä eksy.
Myös lajille
sopivalla ruokinnalla on suuri merkitys unohtamatta vitamiineja, kivennäisiä ja
hivenaineita. Nykyään on meilläkin saatavilla kyyhkyille varta vasten
suunniteltuja ruokia ja lisäravinteita, eri ikävaiheisiin sekä esimerkiksi
treeni- ja lepokausille omansa, ne ovat varsinkin aloittelijoille turvallinen
ja helppo vaihtoehto. Ruokinnan voi koostaa myös itse, silloin tarvitaan
tietenkin vähän enemmän tietämystä, tähänkin saa apua kokeneemmilta
harrastajilta.
BAKTEERITAUDIT
Bakteerien
aiheuttamia tulehduksia ja sekundäärisiä oireita voidaan hoitaa antibiooteilla,
tarkkaa taudinmääritystä tarvitaan sekä oikean antibiootin että annostuksen
valintaan.
Psittakoosi/ornitoosi
Haitallinen tauti, zoonoosi, eli voi
aiheuttaa oireita myös ihmiselle. Aiheuttajana klamydia-bakteerit, mutta
kantoja on useita, ja kyyhkyjen kanta on harmittomampi ihmiselle kuin
esimerkiksi papukaijojen. Tartunta leviää paitsi lintujen myös esimerkiksi
ihmisten ja hyönteisten välityksellä, joten sairastuneet linnut on syytä
laittaa karanteeniin.
Tartunta itsessään ei aiheuta oireita,
vaan se on linnussa piilevänä, ja oireet johtuvat heikentyneen vastustuskyvyn
aiheuttamista muista sairauksista. Yleisimpinä ripulia, kuumetta sekä erilaisia
tulehduksia. Erityisesti hengitystie- ja silmätulehdus, joiden näkyvänä oireena
on sierain- ja silmävuoto ja lopulta silmien turpoaminen kiinni. Silmätulehdus
paranee yleensä itsestään, mutta tauti voi jatkua aiheuttaen pahoja
hengitysvaikeuksia. Tauti voi myös kroonistua ja aiheuttaa toistuvia
tulehdustiloja.
Mykoplasmoosi
Mykoplasmabakteerit aiheuttavat yleisesti
hengitystietulehduksia ja erityisesti Mycoplasma gallisepticum tarttuu kyyhkyjen
lisäksi myös kanaan, kalkkunaan, riistakanalintuihin ja moniin
luonnonlintuihin.
Mykoplasmatartunta leviää sekä
infektoituneen munan sisällä että linnusta toiseen suoran kosketuksen,
eritteiden, välineiden, kuljetuslaatikoiden ja ihmisten välityksellä.
Kaiken ikäiset linnut ovat alttiita tartunnalle. Mykoplasmatartunnan
seurauksena muodostuneet vasta-aineet eivät suojaa taudilta eivätkä estä sen
leviämistä.
Tauti voi esiintyä akuutissa tai
kroonisessa muodossa. Taudin akuutti muoto näkyy varsinkin nuorilla linnuilla hengitystieinfektiona
aiheuttaen hengitysvaikeuksia ja tyypillisesti syksyisin voi olla
tautipurkauksia. Taudin kroonisessa muodossa on tyypillistä hengitysteiden
oireet kuten nuha ja aivastelu, silmätulehdukset, poskionteloiden tulehdus sekä
yleinen vastustuskyvyn puute, eli alttius muihinkin sairauksiin kasvaa. Ja
toisinpäin, eli kyyhkyllä, jolla on jostain syystä vastustuskyky alentunut, on
suurempi riski sairastua myös mykoplasmoosiin.
Salmonelloosi
Salmonelloihin kuuluu useita eri suolistobakteerilajeja
ja ne tarttuvat ulosteen välityksellä myös ihmiseen. Nisäkkäät, linnut ja
matelijat voivat toimia oireettomina salmonellabakteerin kantajina ja salmonella
voi levitä niiden ulosteista ympäristöön, jossa se säilyy pitkään.
Salmonellabakteerit ovat tunnettuja ripulin aiheuttajia,
mutta niiden aiheuttamat infektiot eivät kuitenkaan rajoitu vain suolistoon,
vaan ne voivat myös ulottua verenkiertoon ja sisäelimiin aiheuttaen mm.
niveltulehduksia. Jotkut salmonellabakteerit vaikuttavat hermostoon ja sairastunut
lintu halvaantuu osittain, eikä sen tasapainoaisti toimi.
Salmonellainfektiot ovat vaikeita hoitaa, sairastuneet
linnut on syytä laittaa karanteeniin. Koska salmonellaa voi olla kyyhkyissä
oireettomana, kannattaa tilannetta seurata säännöllisellä valvonnalla
lähettämällä ulostenäytteet esimerkiksi vuosittain laboratorioon tutkittavaksi.
E-coli
E.coli-bakteeri on hyvin yleinen ja haitallinen aiheuttaen
suurta poikaskuolleisuutta sekä myös aikuisten lintujen kuolemia. Se kuuluu
normaaliin bakteeristoon, mutta voi riehahtaa likaisessa ja kosteassa
ympäristössä tai jos linnuilla on jostain muusta syystä heikentynyt yleiskunto
ja vastustuskyky.
E-coli aiheuttaa monia erilaisia tulehduksia, mutta ei
ole tarttuva tauti, vaan liittyy altistavien tekijöiden esiintyvyyteen
heikentäen vastustuskykyä ja altistaen linnun muille bakteereille sekä
viruksille.
Ennaltaehkäisynä sekä lakan siisteys ja kuivana
pitäminen, hyvä ilmanvaihto, ei liian suuri lintutiheys että altistavien
tarttuvien tautien vastustaminen (mm. mykoplasmoosi). Hoitona olosuhteiden
parantaminen, yleensä ei kannata hoitaa antibiootein, mutta lääkehoitoakin voidaan tarvita sekundääristen tulehdusten hoitoon.
VIRUSTAUDIT
Viruksiin ei ole
lääkehoitoa, mutta niiden aiheuttamia sekundäärisiä tulehduksia ja oireita
voidaan lääkitä, tarkkaa taudinmääritystä tarvitaan sekä oikean lääkkeen että
annostuksen valintaan.
Kyyhkysrokko
Kyyhkysrokko on rokkoviruksen aiheuttama
tauti ja se tarttuu linnusta toiseen. Kyyhkysrokkoa esiintyy yleensä lievin, vaikkakin
näkyvin oirein. Kellertävät rokkomuodostelmat näkyvät paljailla alueilla,
erityisesti nokan ja silmien ympäristössä. Suun ja nielun limakalvoilla näkyy kellertävää
juustomaista rokkoplakkia, mikä saattaa muistuttaa trikomonaasin aiheuttamia muutoksia,
mutta plakki ei ole irtoavaa massaa. Limakalvorokossa plakki voi lisääntyä
suussa niin pahaksi, että lintu kärsii hengitysvaikeuksista ja voi jopa
tukehtua. Kyyhkysrokkoon on olemassa rokote, varsinaista hoitoa ei ole. Lievistä
tartunnoista lintu selviää yleensä noin 10 päivässä.
Adenovirusten aiheuttamat tulehdukset
Adenoviruksista tyyppi 1 on pääasiallinen
kyyhkysiä vaivaava muoto, mutta uusiakin mutaatioita on maailmalta raportoitu.
Enimmäkseen tartunnat vaivaavat poikasia ja nuoria lintuja ja ne saavat
tartunnan viruksia kantavilta vierailta aikuisilta linnuilta. Itse virus
aiheuttaa vahinkoa maksassa ja suolistossa, seurauksen mm. ripuli ja oksentelu,
mitkä paranevat itsekseen. Jälkitautina voi tulla bakteeriperäinen suolistotulehdus,
mikä vaatii antibioottihoitoa. Adenoviruksiin ei ole hoitoa eikä rokotetta.
Newcastlen tauti
Lakisääteisesti vastustettava, helposti leviävä korkeapatogeenisen
paramykso-1-viruksen (PMV-1) aiheuttama tauti. Kaikki lintulajit voivat saada
tartunnan, mutta eri lajien herkkyys taudille vaihtelee. Kyyhkyillä on oma
paramyksoviruskanta, joka saattaa aiheuttaa tautia myös kanoilla. Ihmiselle
virus voi aiheuttaa silmän sidekalvon tulehdusta.
Oireet alkavat muutaman päivän kuluttua tartunnasta. Viruskanta,
lintujen ikä ja vastustuskyky sekä muut taudit ja olosuhteet vaikuttavat
taudin voimakkuuteen. Oireet ovat vaihtelevia, mutta tyypillisesti linnuissa
ilmenee alakuloisuutta, syömättömyyttä, ripulia, pään ja heltan turvotusta,
lisääntynyttä juomista, kyyhöttämistä, hengitystie- ja keskushermosto-oireita
(kohtauksia, kouristuksia ja halvaantumista). Vakavammissa tapauksissa,
erityisesti nuorilla linnuilla, kuolleisuus voi äkillisesti nousta korkeaksi
ilman edeltäviä oireita.
Tartunta voi levitä joko suoraan linnusta toiseen tai
tartunnan saaneen linnun eritteiden ja ulosteen välityksellä. Ulkona
pidettävät linnut voivat helposti saada tartunnan luonnonlinnuista. Tuulen
mukana virus voi levitä jopa kymmenien kilometrien päähän. Newcastlen
tautia aiheuttava virus säilyy hyvin ympäristössä ja leviää helposti lakasta
toiseen esimerkiksi lintujen, ruokien, ihmisten tai puutteellisesti
desinfioitujen kuljetusvälineiden mukana. Tuontilinnut ovat erityinen riski.
Newcastlen tauti on lakisääteisesti vastustettava ja
helposti leviävä eläintauti, joten eläinlääkintäviranomaiset määräävät niistä
toimenpiteistä, joita vaaditaan taudin hävittämiseksi. Eläintautilaki
velvoittaa lintujen omistajaa ilmoittamaan välittömästi virkaeläinlääkärille,
jos hän epäilee kyyhkyjensä sairastuneen Newcastlen tautiin. Virkaeläinlääkäri
antaa tilalle menettelyohjeet, tarkastaa linnut ja ottaa tarvittaessa näytteitä
tutkimuksia varten.
Viesti-, näyttely- ja koristekyyhkyt, joita pidetään
kilpailu- tai näyttelytarkoitusta varten, on rokotettava Newcastlen tautia
vastaan samoin kuin muut samassa pitopaikassa olevat kyyhkyt. Muiden lintujen
rokottaminen Newcastlen tautia vastaan on kielletty.
Newcastlen tauti on yksi vakavimmista linnuilla
esiintyvistä tarttuvista taudeista ja sitä esiintyy ympäri maailmaa. Newcastlen
taudin esiintyminen vaikuttaa merkittävästi siipikarjan ja siitä saatavien
tuotteiden kansainväliseen kauppaan. Suomessa on siipikarjalla todettu
Newcastlen tautia viimeksi kalkkunoissa vuonna 2004. Harrastekyyhkyissä
todettiin Newcastlen tautia kahdessa lakassa ja eläinhoitolassa syyskuussa
2013, ja sitä ennen kahdessa lakassa toukokuun 2012 aikana. Kesykyyhkyissä
(puluissa) PMV-1-tartuntaa on todettu viimeksi tammikuussa 2021 Kouvolassa.
ALKUELÄINTEN
AIHEUTTAMAT TAUDIT
Kokkidioosi
Kokkidioosi on suolistosairaus, jonka
aiheuttaa yksisoluinen Eimeria-loinen, joita on useaa eri lajia. Kokkideja
esiintyy yleisesti sekä linnuissa että lintujen ympäristössä, mutta loisten määrän
pysyessä kohtuullisena ei tauti pääse puhkeamaan ja linnut tulevat niille
vähitellen vastustuskykyisiksi. Lintutiheyden ollessa suuri kasvaa kokkidioosin
puhkeamisen todennäköisyys. Lakan pitäminen kuivana ja siistinä sekä lintujen
määrä ovat avaintekijöitä kokkidien määrän pitämiseen kurissa. Kokkidit voivat
selvitä ympäristössä kosteissa ja lämpimissä olosuhteissa viikkoja ilman
isäntälintua.
Kokkidit voivat aiheuttaa vetistä tai
veristä ripulia sekä kuolleisuutta riippuen Eimeria-lajista, ovokystien
määrästä sekä linnun omasta vastustuskyvystä. Ne voivat aiheuttaa myös
oireetonta tartuntaa, mikä ilmenee vähentyneenä ruuankulutuksena ja
hidastuneena kasvuna. Pieni määrä kokkideja linnulla on yleensä oireeton
tartunta, mutta varsinainen kokkidioosi vaurioittaa suolen limakalvoa,
aiheuttaa ripulia, verta ulosteeseen, kuivumista ja anemiaa. Heikentynyt
ravintoaineiden hyväksikäyttö aiheuttaa laihtumista ja kasvun hidastumista sekä
puutteita vastustuskyvyssä, ts. kokkidioosi altistaa siten myös muiden tautien
puhkeamiselle.
Tautitapauksissa on tärkeää siivota
kosteat ja likaiset alustat, tämä vähentää kokkidien määrää ympäristössä ja
näin lieventää tautipurkausta. Tautipurkauksen jälkeen linnut tulevat
vastustuskykyisiksi kyseiselle kokkidilajille, mutta voivat myöhemmin sairastua
toisen lajin aiheuttamaan kokkidioosiin.
Antibiootteja voidaan käyttää vähentämään
toissijaisia tulehduksia.
Trikomonoosi, canker
Trikomonoosin aiheuttaa yksisoluinen
Trichomonas gallinae -loinen. Se on alkueläin, joka elää lintujen suussa ja
kuvussa. Loista esiintyy yleisenä kyyhkyillä, mutta sitä on tavattu myös mm.
varpus- ja kanalinnuilla. Vakavassa muodossa suuhun ja kupuun kehittyvä
tulehdus estää normaalin nielemisen ja vakavasti sairastunut lintu nääntyy
kuoliaaksi, riski on erityisesti poikasilla ja nuorilla linnuilla. Joskus
kupuun voi tulla lisäksi bakteeritulehdus, joka leviää muualle elimistöön.
Nielemisvaikeudet voivat näkyä suusta
valuvana limana, suun aukomisena sekä pään pudisteluna ja nykimisenä. T.
gallinae leviää linnusta toiseen tartunnan saaneen lintujen suusta tulevien
eritteiden mukana, esimerkiksi emolintu voi siirtää tartunnan poikaselle sitä
ruokkiessaan. Toinen tyypillinen tapa saada tartunta on yhteisen juoma-astian
kautta, loinen voi säilyä tartuntakykyisenä vedessä sopivissa oloissa useita
tunteja.
Trikomonoosi-tartunnan hoitona voi antaa
esimerkiksi ronidatsol-liuosta juomavedessä.
Heksamitoosi, ns. suolistocanker
Suolistotulehdus, jonka aiheuttajana toimii
siimaeläin. Tartunta leviää juomaveden ja ruokien välityksellä, nuoret linnut ovat
erityisen alttiita ja oireina niillä on ripuli sekä heikko yleiskunto.
Vanhoilla linnuilla oireet ovat lievempiä ja vaikeammin tunnistettavissa, mutta
ne toimivat kantajina. Tauti voi kroonistua.
Hoitona sama kuin trikomonoosissa, eli ronidatsol-liuosta
juomavedessä, mutta pidempänä kuurina.
SISÄLOISET
Sisäloiset aiheuttavat
harvoin suoraan vakavaa haittaa, mutta ne altistavat alentuneen vastustuskyvyn
myötä muille sairauksille. Loishäätöön on useita sopivia aineita, esimerkiksi
ivermektiini tehoaa useimpiin sisäloislajeihin.
Suolinkainen
Kyyhkyillä on oma lajinsa Ascaridia columbae, joka on vaalea, kumimainen ja n.
3-6 cm:n pituinen. Suolinkaiset aiheuttavat laihtumista ja joskus ripulia, tartunnan
seurauksena poikasten kasvu hidastuu ja jos matoja on runsaasti, voivat
poikaset jopa kuolla. Vanhemmat linnut kehittävät osittaisen vastustuskyvyn.
Matotartunta hidastaa tai estää sulkasatoa.
Jouhimato
Erittäin ohut, pituus alle 1 cm.
Heisimato
Litteä, nauhamainen ja jaokkeinen. Ei
yleinen kyyhkyillä, tarttuu aina väli-isännän eli tartunnan saaneen eläimen
kautta.
Edellä mainitut matotartunnat hoidetaan
matolääkkeillä (ivermektiini, flubendatsoli, ym). Koko parvi tulisi hoitaa
samalla kertaa ja myös lakat siivota, jotta tartuntakierros ei ala saman tien
uudelleen. Tartunta leviää ulosteiden mukana ja matojen munat säilyvät pitkään
ympäristössä. Matotartuntaa saa harvoin hävitetyksi kokonaan, mutta sitä voi
hallita lääkityksellä ja siisteydellä. Hoitamattomana altistaa myös muille
sairauksille heikentyneen vastustuskyvyn myötä.
Henkitorvimato
Elää hengitysteissä tukkien henkitorven,
tyypillisenä oireena lintu aukoo nokkaansa ja haukkoo henkeä.
Ilmapussipunkki
Elää keuhkojen ilmapusseissa, missä saa
aikaan juustomaisia massakeskittymiä. Voi tunkeutua maksaan ja munuaisiin asti.
ULKOLOISET
Ulkoloiset eivät läheskään
aina aiheuta suoraan vakavaa haittaa, mutta ne häiritsevät lintuja ja altistavat
kohonneen stressin ja alentuneen vastustuskyvyn myötä muille sairauksille.
Riippuu ulkoloisen lajista riittääkö pelkkä lintujen hoito loismyrkyillä vai
täytyykö koko lakka saneerata. Loishäätöön on useita sopivia aineita, luonnossa
esiintyvistä aineista synteettisten kautta lääkkeisiin, esimerkiksi
ivermektiini tehoaa useimpiin ulkoloislajeihin.
Väive, täi ja
kanapunkki ovat yleisimmät. Kanapunkki on haitallisin ja voi suurena invaasiona
aiheuttaa jopa poikasten kuolemia.
Kanapunkki, punapunkki
Silmin havaittavissa oleva punkki, jonka
koko on alle 1 mm. Väri vaihtelee riippuen siitä, onko punkki imenyt verta,
jolloin se on väriltään tumman punainen, muuten vaaleanharmaa. Punkki asuu lakan
rakenteissa ja käy yöaikaan imemässä linnuista verta. Yhden veriaterian jälkeen
naaras munii rakenteisiin 7-9 munaa. Optimaalisissa olosuhteissa munasta
kehittyy lisääntymiskykyinen yksilö viikossa. Loinen voi elää rakenteissa
puolikin vuotta ilman verta. Punkit stressaavat lintuja ja altistavat niitä
toissijaisille taudinaiheuttajille. Voimakkaissa infektioissa lintu saattaa
kuolla veren vähyyteen eli anemiaan. Punkit voivat levittää virus- ja
bakteeritauteja lintuihin, esimerkiksi salmonellaa.
Pohjoinen siipikarjapunkki
Viettää koko elinkiertonsa linnussa, munii
erityisesti höyhenten juureen ja kloaakin ympärille.
Kapi, syyhypunkki
Elää ihon sisällä, aiheuttaa kutinaa, alueellisia
höyhenpuutoksia ja hoitamattomana laajenevia paljaita alueita sekä vakavia
ihotulehduksia.
Kalkkijalkapunkki, syyhypunkki
Syyhypunkit kaivautuvat syvälle jalkojen ihoon ja
sivutuotteena jalan pinnalle kertyy kuolleen ihon ja punkin ulosteen muodostama
paksu, rustomainen pintakerros. Korostuneet suomut, karheat ja koppuraisen
näköiset jalat.
Lintukirppu
Imee verta ja haittaa erityisesti pesiviä lintuja ja pesäpoikasia. Tarttuu myös luonnonlintujen välityksellä. Lakan ja pesien siisteys tärkeää, kirppu elää ja lisääntyy pesämateriaaleissa.
Täit ja väiveet
Täi imee verta ja väive syö höyhenten ja
ihon solukkoa. Litteitä, pitkulaisia parin millin pituisia
kellertäviä/keltaruskeita vipeltäjiä linnun iholla. Hyvin yleisiä. Viettävät
koko elinkiertonsa linnussa.
Kyyhkyillä on oma ja hyvin yleinen väivelajinsa, mikä ei tartu muihin lintuihin - columbicola columbae - "slender pigeon lice" eli hoikka ja pitkulainen muodoltaan. Tämän väiveen näkee tyypillisesti siipisulissa ja siihen tehoaa tavalliset ulkoloisten häätöaineet.
Animal Diversity Web: Columbicola columbae
Columbicola columbae
Tekstin lähteenä useat nettisivustot, mm.
Ruokavirasto ja Travipharma.
Loisista hyvä sivusto: PARASITIPEDIA - PARASITES of CHICKENS and POULTRY. Summary of the most common external and internal parasites in CHICKENS, TURKEYS, DUCKS, GEESE, PHEASANTS.
© Kirsi Mäki
