KYYHKYJEN TAVALLISIMPIA TERVEYSONGELMIA

Paras ennaltaehkäisy useiden sairauksien ja sekä sisä- että ulkoloisten suhteen on puhtaat ja kuivat tilat sekä riittävän paljon tilaa suhteessa lintujen määrään. Ahtaissa, likaisissa ja kosteissa tiloissa lintujen stressi kasvaa, vastustuskyky heikkenee ja sairaudet puhkeavat helpommin. Raikas hengitysilma on myös tärkeää, hyvä ilmanvaihto, sillä ammoniakkihöyryt lisäävät sairastumisen riskiä, mutta vetoinen ei lakka kuitenkaan saa olla.

Jotkin sairaudet paranevat itsestään, jotkin vaativat lääkitystä ja eläinlääkärin hoitoa. Oikean hoidon perustana on oikea diagnoosi, usein tarvitaan eläinlääkärin apua, mutta joskus voi ongelma selvitä konsultoimalla kokeneempia harrastajia, kysyvä ei siis tieltä eksy.

Myös lajille sopivalla ruokinnalla on suuri merkitys unohtamatta vitamiineja, kivennäisiä ja hivenaineita. Nykyään on meilläkin saatavilla kyyhkyille varta vasten suunniteltuja ruokia ja lisäravinteita, eri ikävaiheisiin sekä esimerkiksi treeni- ja lepokausille omansa, ne ovat varsinkin aloittelijoille turvallinen ja helppo vaihtoehto. Ruokinnan voi koostaa myös itse, silloin tarvitaan tietenkin vähän enemmän tietämystä, tähänkin saa apua kokeneemmilta harrastajilta.



BAKTEERITAUDIT

Bakteerien aiheuttamia tulehduksia ja sekundäärisiä oireita voidaan hoitaa antibiooteilla, tarkkaa taudinmääritystä tarvitaan sekä oikean antibiootin että annostuksen valintaan.

Psittakoosi/ornitoosi

Haitallinen tauti, zoonoosi, eli voi aiheuttaa oireita myös ihmiselle. Aiheuttajana klamydia-bakteerit, mutta kantoja on useita, ja kyyhkyjen kanta on harmittomampi ihmiselle kuin esimerkiksi papukaijojen. Tartunta leviää paitsi lintujen myös esimerkiksi ihmisten ja hyönteisten välityksellä, joten sairastuneet linnut on syytä laittaa karanteeniin.

Tartunta itsessään ei aiheuta oireita, vaan se on linnussa piilevänä, ja oireet johtuvat heikentyneen vastustuskyvyn aiheuttamista muista sairauksista. Yleisimpinä ripulia, kuumetta sekä erilaisia tulehduksia. Erityisesti hengitystie- ja silmätulehdus, joiden näkyvänä oireena on sierain- ja silmävuoto ja lopulta silmien turpoaminen kiinni. Silmätulehdus paranee yleensä itsestään, mutta tauti voi jatkua aiheuttaen pahoja hengitysvaikeuksia. Tauti voi myös kroonistua ja aiheuttaa toistuvia tulehdustiloja.


Mykoplasmoosi

Mykoplasmabakteerit aiheuttavat yleisesti hengitystietulehduksia ja erityisesti Mycoplasma gallisepticum tarttuu kyyhkyjen lisäksi myös kanaan, kalkkunaan, riistakanalintuihin ja moniin luonnonlintuihin.

Mykoplasmatartunta leviää sekä infektoituneen munan sisällä että linnusta toiseen suoran kosketuksen, eritteiden, välineiden, kuljetuslaatikoiden ja ihmisten välityksellä. Kaiken ikäiset linnut ovat alttiita tartunnalle. Mykoplasmatartunnan seurauksena muodostuneet vasta-aineet eivät suojaa taudilta eivätkä estä sen leviämistä.

Tauti voi esiintyä akuutissa tai kroonisessa muodossa. Taudin akuutti muoto näkyy varsinkin nuorilla linnuilla hengitystieinfektiona aiheuttaen hengitysvaikeuksia ja tyypillisesti syksyisin voi olla tautipurkauksia. Taudin kroonisessa muodossa on tyypillistä hengitysteiden oireet kuten nuha ja aivastelu, silmätulehdukset, poskionteloiden tulehdus sekä yleinen vastustuskyvyn puute, eli alttius muihinkin sairauksiin kasvaa. Ja toisinpäin, eli kyyhkyllä, jolla on jostain syystä vastustuskyky alentunut, on suurempi riski sairastua myös mykoplasmoosiin.


Salmonelloosi

Salmonelloihin kuuluu useita eri suolistobakteerilajeja ja ne tarttuvat ulosteen välityksellä myös ihmiseen. Nisäkkäät, linnut ja matelijat voivat toimia oireettomina salmonellabakteerin kantajina ja salmonella voi levitä niiden ulosteista ympäristöön, jossa se säilyy pitkään.

Salmonellabakteerit ovat tunnettuja ripulin aiheuttajia, mutta niiden aiheuttamat infektiot eivät kuitenkaan rajoitu vain suolistoon, vaan ne voivat myös ulottua verenkiertoon ja sisäelimiin aiheuttaen mm. niveltulehduksia. Jotkut salmonellabakteerit vaikuttavat hermostoon ja sairastunut lintu halvaantuu osittain, eikä sen tasapainoaisti toimi.

Salmonellainfektiot ovat vaikeita hoitaa, sairastuneet linnut on syytä laittaa karanteeniin. Koska salmonellaa voi olla kyyhkyissä oireettomana, kannattaa tilannetta seurata säännöllisellä valvonnalla lähettämällä ulostenäytteet esimerkiksi vuosittain laboratorioon tutkittavaksi.


E-coli

E.coli-bakteeri on hyvin yleinen ja haitallinen aiheuttaen suurta poikaskuolleisuutta sekä myös aikuisten lintujen kuolemia. Se kuuluu normaaliin bakteeristoon, mutta voi riehahtaa likaisessa ja kosteassa ympäristössä tai jos linnuilla on jostain muusta syystä heikentynyt yleiskunto ja vastustuskyky.

E-coli aiheuttaa monia erilaisia tulehduksia, mutta ei ole tarttuva tauti, vaan liittyy altistavien tekijöiden esiintyvyyteen heikentäen vastustuskykyä ja altistaen linnun muille bakteereille sekä viruksille.

Ennaltaehkäisynä sekä lakan siisteys ja kuivana pitäminen, hyvä ilmanvaihto, ei liian suuri lintutiheys että altistavien tarttuvien tautien vastustaminen (mm. mykoplasmoosi). Hoitona olosuhteiden parantaminen, yleensä ei kannata hoitaa antibiootein, mutta lääkehoitoakin voidaan tarvita sekundääristen tulehdusten hoitoon.



VIRUSTAUDIT

Viruksiin ei ole lääkehoitoa, mutta niiden aiheuttamia sekundäärisiä tulehduksia ja oireita voidaan lääkitä, tarkkaa taudinmääritystä tarvitaan sekä oikean lääkkeen että annostuksen valintaan.


Kyyhkysrokko

Kyyhkysrokko on rokkoviruksen aiheuttama tauti ja se tarttuu linnusta toiseen. Kyyhkysrokkoa esiintyy yleensä lievin, vaikkakin näkyvin oirein. Kellertävät rokkomuodostelmat näkyvät paljailla alueilla, erityisesti nokan ja silmien ympäristössä. Suun ja nielun limakalvoilla näkyy kellertävää juustomaista rokkoplakkia, mikä saattaa muistuttaa trikomonaasin aiheuttamia muutoksia, mutta plakki ei ole irtoavaa massaa. Limakalvorokossa plakki voi lisääntyä suussa niin pahaksi, että lintu kärsii hengitysvaikeuksista ja voi jopa tukehtua. Kyyhkysrokkoon on olemassa rokote, varsinaista hoitoa ei ole. Lievistä tartunnoista lintu selviää yleensä noin 10 päivässä.


Adenovirusten aiheuttamat tulehdukset

Adenoviruksista tyyppi 1 on pääasiallinen kyyhkysiä vaivaava muoto, mutta uusiakin mutaatioita on maailmalta raportoitu. Enimmäkseen tartunnat vaivaavat poikasia ja nuoria lintuja ja ne saavat tartunnan viruksia kantavilta vierailta aikuisilta linnuilta. Itse virus aiheuttaa vahinkoa maksassa ja suolistossa, seurauksen mm. ripuli ja oksentelu, mitkä paranevat itsekseen. Jälkitautina voi tulla bakteeriperäinen suolistotulehdus, mikä vaatii antibioottihoitoa. Adenoviruksiin ei ole hoitoa eikä rokotetta.


Newcastlen tauti

Lakisääteisesti vastustettava, helposti leviävä korkeapatogeenisen paramykso-1-viruksen (PMV-1) aiheuttama tauti. Kaikki lintulajit voivat saada tartunnan, mutta eri lajien herkkyys taudille vaihtelee. Kyyhkyillä on oma paramyksoviruskanta, joka saattaa aiheuttaa tautia myös kanoilla. Ihmiselle virus voi aiheuttaa silmän sidekalvon tulehdusta.

Oireet alkavat muutaman päivän kuluttua tartunnasta. Viruskanta, lintujen ikä ja vastustuskyky sekä muut taudit ja olosuhteet vaikuttavat taudin voimakkuuteen. Oireet ovat vaihtelevia, mutta tyypillisesti linnuissa ilmenee alakuloisuutta, syömättömyyttä, ripulia, pään ja heltan turvotusta, lisääntynyttä juomista, kyyhöttämistä, hengitystie- ja keskushermosto-oireita (kohtauksia, kouristuksia ja halvaantumista). Vakavammissa tapauksissa, erityisesti nuorilla linnuilla, kuolleisuus voi äkillisesti nousta korkeaksi ilman edeltäviä oireita.

Tartunta voi levitä joko suoraan linnusta toiseen tai tartunnan saaneen linnun eritteiden ja ulosteen välityksellä. Ulkona pidettävät linnut voivat helposti saada tartunnan luonnonlinnuista. Tuulen mukana virus voi levitä jopa kymmenien kilometrien päähän. Newcastlen tautia aiheuttava virus säilyy hyvin ympäristössä ja leviää helposti lakasta toiseen esimerkiksi lintujen, ruokien, ihmisten tai puutteellisesti desinfioitujen kuljetusvälineiden mukana. Tuontilinnut ovat erityinen riski.

Newcastlen tauti on lakisääteisesti vastustettava ja helposti leviävä eläintauti, joten eläinlääkintäviranomaiset määräävät niistä toimenpiteistä, joita vaaditaan taudin hävittämiseksi. Eläintautilaki velvoittaa lintujen omistajaa ilmoittamaan välittömästi virkaeläinlääkärille, jos hän epäilee kyyhkyjensä sairastuneen Newcastlen tautiin. Virkaeläinlääkäri antaa tilalle menettelyohjeet, tarkastaa linnut ja ottaa tarvittaessa näytteitä tutkimuksia varten.

Viesti-, näyttely- ja koristekyyhkyt, joita pidetään kilpailu- tai näyttelytarkoitusta varten, on rokotettava Newcastlen tautia vastaan samoin kuin muut samassa pitopaikassa olevat kyyhkyt. Muiden lintujen rokottaminen Newcastlen tautia vastaan on kielletty.

Newcastlen tauti on yksi vakavimmista linnuilla esiintyvistä tarttuvista taudeista ja sitä esiintyy ympäri maailmaa. Newcastlen taudin esiintyminen vaikuttaa merkittävästi siipikarjan ja siitä saatavien tuotteiden kansainväliseen kauppaan. Suomessa on siipikarjalla todettu Newcastlen tautia viimeksi kalkkunoissa vuonna 2004. Harrastekyyhkyissä todettiin Newcastlen tautia kahdessa lakassa ja eläinhoitolassa syyskuussa 2013, ja sitä ennen kahdessa lakassa toukokuun 2012 aikana. Kesykyyhkyissä (puluissa) PMV-1-tartuntaa on todettu viimeksi tammikuussa 2021 Kouvolassa.



ALKUELÄINTEN AIHEUTTAMAT TAUDIT


Kokkidioosi

Kokkidioosi on suolistosairaus, jonka aiheuttaa yksisoluinen Eimeria-loinen, joita on useaa eri lajia. Kokkideja esiintyy yleisesti sekä linnuissa että lintujen ympäristössä, mutta loisten määrän pysyessä kohtuullisena ei tauti pääse puhkeamaan ja linnut tulevat niille vähitellen vastustuskykyisiksi. Lintutiheyden ollessa suuri kasvaa kokkidioosin puhkeamisen todennäköisyys. Lakan pitäminen kuivana ja siistinä sekä lintujen määrä ovat avaintekijöitä kokkidien määrän pitämiseen kurissa. Kokkidit voivat selvitä ympäristössä kosteissa ja lämpimissä olosuhteissa viikkoja ilman isäntälintua.

Kokkidit voivat aiheuttaa vetistä tai veristä ripulia sekä kuolleisuutta riippuen Eimeria-lajista, ovokystien määrästä sekä linnun omasta vastustuskyvystä. Ne voivat aiheuttaa myös oireetonta tartuntaa, mikä ilmenee vähentyneenä ruuankulutuksena ja hidastuneena kasvuna. Pieni määrä kokkideja linnulla on yleensä oireeton tartunta, mutta varsinainen kokkidioosi vaurioittaa suolen limakalvoa, aiheuttaa ripulia, verta ulosteeseen, kuivumista ja anemiaa. Heikentynyt ravintoaineiden hyväksikäyttö aiheuttaa laihtumista ja kasvun hidastumista sekä puutteita vastustuskyvyssä, ts. kokkidioosi altistaa siten myös muiden tautien puhkeamiselle.

Tautitapauksissa on tärkeää siivota kosteat ja likaiset alustat, tämä vähentää kokkidien määrää ympäristössä ja näin lieventää tautipurkausta. Tautipurkauksen jälkeen linnut tulevat vastustuskykyisiksi kyseiselle kokkidilajille, mutta voivat myöhemmin sairastua toisen lajin aiheuttamaan kokkidioosiin.

Antibiootteja voidaan käyttää vähentämään toissijaisia tulehduksia.


Trikomonoosi, canker

Trikomonoosin aiheuttaa yksisoluinen Trichomonas gallinae -loinen. Se on alkueläin, joka elää lintujen suussa ja kuvussa. Loista esiintyy yleisenä kyyhkyillä, mutta sitä on tavattu myös mm. varpus- ja kanalinnuilla. Vakavassa muodossa suuhun ja kupuun kehittyvä tulehdus estää normaalin nielemisen ja vakavasti sairastunut lintu nääntyy kuoliaaksi, riski on erityisesti poikasilla ja nuorilla linnuilla. Joskus kupuun voi tulla lisäksi bakteeritulehdus, joka leviää muualle elimistöön.

Nielemisvaikeudet voivat näkyä suusta valuvana limana, suun aukomisena sekä pään pudisteluna ja nykimisenä. T. gallinae leviää linnusta toiseen tartunnan saaneen lintujen suusta tulevien eritteiden mukana, esimerkiksi emolintu voi siirtää tartunnan poikaselle sitä ruokkiessaan. Toinen tyypillinen tapa saada tartunta on yhteisen juoma-astian kautta, loinen voi säilyä tartuntakykyisenä vedessä sopivissa oloissa useita tunteja.

Trikomonoosi-tartunnan hoitona voi antaa esimerkiksi ronidatsol-liuosta juomavedessä.


Heksamitoosi, ns. suolistocanker

Suolistotulehdus, jonka aiheuttajana toimii siimaeläin. Tartunta leviää juomaveden ja ruokien välityksellä, nuoret linnut ovat erityisen alttiita ja oireina niillä on ripuli sekä heikko yleiskunto. Vanhoilla linnuilla oireet ovat lievempiä ja vaikeammin tunnistettavissa, mutta ne toimivat kantajina. Tauti voi kroonistua.

Hoitona sama kuin trikomonoosissa, eli ronidatsol-liuosta juomavedessä, mutta pidempänä kuurina.



SISÄLOISET

Sisäloiset aiheuttavat harvoin suoraan vakavaa haittaa, mutta ne altistavat alentuneen vastustuskyvyn myötä muille sairauksille. Loishäätöön on useita sopivia aineita, esimerkiksi ivermektiini tehoaa useimpiin sisäloislajeihin.


Suolinkainen
Kyyhkyillä on oma lajinsa Ascaridia columbae, joka on vaalea, kumimainen ja n. 3-6 cm:n pituinen. Suolinkaiset aiheuttavat laihtumista ja joskus ripulia, tartunnan seurauksena poikasten kasvu hidastuu ja jos matoja on runsaasti, voivat poikaset jopa kuolla. Vanhemmat linnut kehittävät osittaisen vastustuskyvyn. Matotartunta hidastaa tai estää sulkasatoa.


Jouhimato
Erittäin ohut, pituus alle 1 cm.


Heisimato
Litteä, nauhamainen ja jaokkeinen. Ei yleinen kyyhkyillä, tarttuu aina väli-isännän eli tartunnan saaneen eläimen kautta.


Edellä mainitut matotartunnat hoidetaan matolääkkeillä (ivermektiini, flubendatsoli, ym). Koko parvi tulisi hoitaa samalla kertaa ja myös lakat siivota, jotta tartuntakierros ei ala saman tien uudelleen. Tartunta leviää ulosteiden mukana ja matojen munat säilyvät pitkään ympäristössä. Matotartuntaa saa harvoin hävitetyksi kokonaan, mutta sitä voi hallita lääkityksellä ja siisteydellä. Hoitamattomana altistaa myös muille sairauksille heikentyneen vastustuskyvyn myötä.



Henkitorvimato
Elää hengitysteissä tukkien henkitorven, tyypillisenä oireena lintu aukoo nokkaansa ja haukkoo henkeä.


Ilmapussipunkki
Elää keuhkojen ilmapusseissa, missä saa aikaan juustomaisia massakeskittymiä. Voi tunkeutua maksaan ja munuaisiin asti.



ULKOLOISET

Ulkoloiset eivät läheskään aina aiheuta suoraan vakavaa haittaa, mutta ne häiritsevät lintuja ja altistavat kohonneen stressin ja alentuneen vastustuskyvyn myötä muille sairauksille. Riippuu ulkoloisen lajista riittääkö pelkkä lintujen hoito loismyrkyillä vai täytyykö koko lakka saneerata. Loishäätöön on useita sopivia aineita, luonnossa esiintyvistä aineista synteettisten kautta lääkkeisiin, esimerkiksi ivermektiini tehoaa useimpiin ulkoloislajeihin.

Väive, täi ja kanapunkki ovat yleisimmät. Kanapunkki on haitallisin ja voi suurena invaasiona aiheuttaa jopa poikasten kuolemia.


Kanapunkki, punapunkki
Silmin havaittavissa oleva punkki, jonka koko on alle 1 mm. Väri vaihtelee riippuen siitä, onko punkki imenyt verta, jolloin se on väriltään tumman punainen, muuten vaaleanharmaa. Punkki asuu lakan rakenteissa ja käy yöaikaan imemässä linnuista verta. Yhden veriaterian jälkeen naaras munii rakenteisiin 7-9 munaa. Optimaalisissa olosuhteissa munasta kehittyy lisääntymiskykyinen yksilö viikossa. Loinen voi elää rakenteissa puolikin vuotta ilman verta. Punkit stressaavat lintuja ja altistavat niitä toissijaisille taudinaiheuttajille. Voimakkaissa infektioissa lintu saattaa kuolla veren vähyyteen eli anemiaan. Punkit voivat levittää virus- ja bakteeritauteja lintuihin, esimerkiksi salmonellaa.


Pohjoinen siipikarjapunkki
Viettää koko elinkiertonsa linnussa, munii erityisesti höyhenten juureen ja kloaakin ympärille.


Kapi, syyhypunkki
Elää ihon sisällä, aiheuttaa kutinaa, alueellisia höyhenpuutoksia ja hoitamattomana laajenevia paljaita alueita sekä vakavia ihotulehduksia.


Kalkkijalkapunkki, syyhypunkki
Syyhypunkit kaivautuvat syvälle jalkojen ihoon ja sivutuotteena jalan pinnalle kertyy kuolleen ihon ja punkin ulosteen muodostama paksu, rustomainen pintakerros. Korostuneet suomut, karheat ja koppuraisen näköiset jalat.


Lintukirppu
Imee verta ja haittaa erityisesti pesiviä lintuja ja pesäpoikasia. Tarttuu myös luonnonlintujen välityksellä. Lakan ja pesien siisteys tärkeää, kirppu elää ja lisääntyy pesämateriaaleissa.


Täit ja väiveet
Täi imee verta ja väive syö höyhenten ja ihon solukkoa. Litteitä, pitkulaisia parin millin pituisia kellertäviä/keltaruskeita vipeltäjiä linnun iholla. Hyvin yleisiä. Viettävät koko elinkiertonsa linnussa.

Kyyhkyillä on oma ja hyvin yleinen väivelajinsa, mikä ei tartu muihin lintuihin  -  columbicola columbae  -  "slender pigeon lice" eli hoikka ja pitkulainen muodoltaan. Tämän väiveen näkee tyypillisesti siipisulissa ja siihen tehoaa tavalliset ulkoloisten häätöaineet.
                            Animal Diversity Web: Columbicola columbae
Columbicola columbae

Tekstin lähteenä useat nettisivustot, mm. Ruokavirasto ja Travipharma.
Loisista hyvä sivusto:       PARASITIPEDIA - PARASITES of CHICKENS and POULTRY. Summary of the most common external and internal parasites in CHICKENS, TURKEYS, DUCKS, GEESE, PHEASANTS.

                                                                            © Kirsi Mäki