KYYHKYJEN VÄREISTÄ JA KUVIOISTA OSA 3

ERILAISIA VÄRITYKSIÄ SELITYKSINEEN

Tuire Kaimion kuvat ja tekstit.

Tämän linnun väri on indigo-geenin tekosia. En ole ihan varma sen perusväristä, eli onko kyseessä blue spread vai siipikuvioltaan muuten tumma blue. Emä on resessiivinen punainen (jonka ei pitäisi näkyä läpi, mutta usein tekee sen indigon tapauksessa). Tämä nuori lintu on lisäksi myös dirty, oletettavasti siksikin indigo tekee siipiin enemmän punaista väriä kuin normi andalusialaisella pitäisi olla. 

Edessä resessiivinen punainen, takana ash red grizzle (jostain syystä ash red pohjalla grizzleistä tulee usein lähes valkoisia).

Eikö olekin kyyhkyjen "villi" väri blue bar kaunis lentokuvassa?

Stipper-geeni toiminnassa: lintu syntyy ilman untuvia, ja ensimmäinen sulkapuku on usein tällainen valkoinen. Värillisiä sulkia alkaa iän myötä vähitellen tulla enemmän ja enemmän esiin. Tällä on niitä vielä niin vähän, ettei niistä oikein näe sen perusväriä (dominant opal se kuitenkin sukunsa perusteella on).

Stipper on geeni, joka tekee almondistakin almondin (tosin klassiseen almondiin tarvittaisiin liuta muitakin geenejä, mm. kite-bronze, res punainen/tumma ash red).
Suomessa taidetaan näitä valkopohjaisiakin kutsua almondeiksi?

Kaksinkertaisena/samaperintäisenä tämä geeni on letaali eli se aiheuttaa sokeutta ja ennenaikaisen kuoleman. Siksi kahta stipperiä/almondia ei saa koskaan pesittää keskenään.

Kiinnostavan lisänsä kasvatukseen tekee se, että kyseinen geeni periytyy sukupuolisidonnaisesti eli Z-sukupuolikromosomissa (joita uroksilla on kaksi, naarailla yksi, systeemi on siis päinvastainen kuin ihmisillä). Tarkoittaa siis sitä, että almond-naaraan ja ei-almond-uroksen kaikki naaraspoikaset ovat ei-almondeja, kaikki urospoikaset taas almondeja. Poikasten sukupuolen näkee siis jo väristä.

Edessä blue spread, jolla lienee useampiakin valkokirjavuutta aiheuttavia geenejä (tiger grizzle ainakin tuon lokkisiipisyyttä aiheuttavan lisäksi?). Viheliäinen väri kasvattaa, etenkin tuon pyrstön saaminen valkoiseksi blue-pohjaisilla linnuilla (ash redeillä/libanon redeillä se on perusväriinkin liittyen lähes valkoinen). Tai ei kai se viheliäistä ole, vaan hauskaa, kun poikasissa voi tulla kaikenvärisiä. 😀

Taustalla taas esimerkki indigo-geenistä, blue bar -linnulla se muuttaa siipien juovat punertaviksi, vaalentaa pyrstön raitaa ja tummentaa pyrstön yläosan väriä indigon siniseksi (tai no, tummemman harmaaksi...).

Tämä lintu näyttää istuessaan lähes mustalta, mutta viimeistään lennossa paljastuu ettei se ihan pelkkä blue spread taida ollakaan.

Tarkalleen ottaen tiedän, että kyseessä on dominant opal (ja toki se spread blue). Lintu syntyi vaaleampana, kuten opaalit usein, ja muuttui sitten noinkin tummaksi. Dominant opal on muutenkin siinä mielessä hassu, että sen vaikutus lintujen väriin vaihtelee. Joillain se näkyy todella selvästi, joillain sitten näin vähän.

Muutenhan sillä ei olisi väliäkään, mutta kyseinen geeni on kaksinkertaisena/samaperintäisenä tappava. Siksi kahta dominant opaalia ei saa koskaan yhdistää ja näiden tällaisten melkein normaalin värisiltä näyttävien kanssa saa olla tarkkana (eli jos linnun myy, ostajalle pitää muistaa kertoa aiheesta).

Pyrstö on sininen, joten tämä lintu on perusväriltään sittenkin blue. Ei ole tiedossa, mikä sen siipien värin nuorena teki noin punaiseksi. Isä on (lokkisiipinen) blue spread, emä taas ilmeisesti (lokkisiipinen) ash red/libanon red tms.

Oma veikkaukseni on, että emä on oman värinsä lisäksi joko jonkin sortin bronze/kite tms.

Tuo poikanen voisi värinsä puolesta hyvinkin olla indigo, mutta kahdesta syystä ei sitten kuitenkaan (jos emä olisi indigo, se tuskin olisi niin punasiipinen kuin on, ja tärkeämpi syy: tuo kuvassa oleva jälkeläinen muuttui sulkasatojen myötä lähes mustasiipiseksi... poikasilla saattaa muutenkin joskus olla ylimääräistä punaista pigmenttiä, mutta noin paljon???


                                    ©  Tuire Kaimio

KYYHKYJEN VÄREISTÄ JA KUVIOISTA OSA 2

 PÄÄVÄRIT JA PERUSKUVIOT SEKÄ SPREAD

PÄÄVÄRIT

Kyyhkyillä on kolme pääväriä b-lokuksessa ja ne periytyvät sukupuolisidonnaisesti. Pääväri on ns. pohjaväri, minkä päällä näkyy kuviot ja minkä ilmiasu muuttuu sen mukaan, miten muut väreihin tai kuvioihin vaikuttavat geenit toimivat. Jotkin geenit vahvistavat väriä, jotkin laimentavat, jotkin aiheuttavat valkokirjavuutta, jne. Ilmiasultaan kyyhky voi siis näyttää kaikkea muuta kuin siniselle, vaikka sen pohjavärinä olisikin perus sininen.

Kuvissa näkyy pääväri perusmuodossaan ja värit esitellään vallitsevuusjärjestyksessä.

1)  Ash-red  BA   

2)  Blue B+ (villityypin muoto) 

3)  Brown b (pieni b, väistyvin muoto)

PERUSKUVIOT

Kyyhkyillä on neljä peruskuviota c-lokuksessa ja ne periytyvät autosomaalisti (ei sukupuolisidonnaisesti). Kuvioissa on hieman vaihtelua, esimerkiksi raitojen leveydessä tai checkerissä kuvion tiheydessä (perus checkerin lisäksi mm. dark checker ja light checker).

Kuvissa näkyy kuvio perusmuodossaan ja kuviot esitellään vallitsevuusjärjestyksessä.

1)  T-checker CT, shakkikuvio tummimmassa muodossaan

        T-checker viittaa pieniin vaaleisiin T:n muotoisiin kuvioihin siiven päällisulissa muuten lähes yksivärisessä siivessä.

2)  Checker C, perus shakkikuvio

3) Bar C+ (villityypin muoto), siipiraidat

4) Barless c (pieni c, väistyvin muoto), kuvioton

SPREAD

Yleinen ilmiasua muuttava geeni on vallitsevasti periytyvä spread. Se ei ole kuvio eikä väri, vaan se nimensä mukaisesti levittää väriä, tarkemmin sanottuna tekee linnusta yksivärisen sen pyrstöraidan värin mukaisesti.

Pari esimerkkiä spread-geenin vaikutuksesta:
Perusvärisellä sinisellä kyyhkyllä pyrstöraita on musta, jolloin spread-geenin vaikutuksesta kyyhky on ilmiasultaan kokomusta. Perusvärinen sininen lisättynä indigo-geenillä tekee pyrstöraidasta sinisen ja kun tähän kyyhkyyn lisätään vielä spread-geeni on tuloksena ilmiasultaan yksivärinen sininen. Sinisen sävy vaihtelee, eikä spread aina toimi peittävyydeltään täydellisesti.

           © Kirsi Mäki

 

KYYHKYJEN VÄREISTÄ JA KUVIOISTA OSA 1

PERIYTYMISEN PERUSTEITA

Kuvan uros on peruskuvioltaan T-checker, pääväriltään blue, lisänä resessiivinen diluutiogeeni reduced ja kaupan päälle vielä valkokirjavuutta aiheuttava pied/splash. Ainakin nuo näkyvät ilmiasussa, mutta perimässään se voi kantaa piilossa vielä muitakin väriin vaikuttavia geenejä. Niitä ehkä nähdään sen jälkeläisissä, morsiameksi valikoitui tämä resessiivinen opaali, joka on peruskuvioltaan bar ja pääväriltään blue.

KROMOSOMIT
Kromosomit sisältävät perimän ja ne jakautuvat autosomeihin ja sukupuolikromosomeihin. Linnuilla sukupuolikromosomit ovat Z ja W, uroksella Z ja Z ja naaraalla Z ja W. Ne ovat siis toisinpäin kuin nisäkkäillä (uros XY ja naaras XX) ja linnuilla naaras määrittää sukupuolen.
W-kromosomi on pieni ja ”mitätön”, se ei sisällä esimerkiksi tietoa väreistä.

LOKUS
Lokus on geenin "osoite" eli sijaintipaikka kromosomissa ja kutakin kromosomia on yksilön soluissa yleensä kaksi kappaletta. Samaan ominaisuuteen vaikuttavat geenit sijaitsevat lajin kaikilla yksilöillä samassa kromosomiparissa sen tietyissä lokuksissa.

GEENI
Perintötekijät, yksittäisessä kromosomissa on satoja/tuhansia geenejä.
LINKAGE Kaikki samassa kromosomissa sijaitsevat geenit ovat toisiinsa kytkeytyneitä, ne muodostavat kytkentäryhmän.
CROSSING OVER Mitä kauempana kytkeytyneet geenit sijaitsevat kromosomissa toisistaan, sitä todennäköisemmin niiden välillä tapahtuu tekijäinvaihduntaa.
Jos geenit sijaitsevat aivan vierekkäin samassa kromosomissa, ne todennäköisesti periytyvät yhdessä.

ALLEELI
Geenimuodot eli vastingeenit eli alleelit ovat saman geenin vaihtoehtoisia ilmentymiä, joilla on kromosomissa sama paikka. Ts. ne ovat tietyn lokuksen erilaisia geenivaihtoehtoja, joita voi populaatiossa olla useita, mutta kullakin yksilöllä vain kaksi = geenipari (yksi kummassakin vastinkromosomissa, toinen urokselta ja toinen naaraalta).

Esimerkiksi kyyhkyillä on C-lokuksessa peruskuviolle useita eri vaihtoehtoja, mutta yksilö voi ilmentää näistä vain yhtä vaihtoehtoa ja ne periytyvät vallitsevuusjärjestyksessä. Mm. peruskuviot T-checker ja checker ovat siis vaihtoehtoisia toistensa suhteen, koska ne molemmat sijaitsevat C-lokuksessa. Peruskuvioista T-checker on vallitsevin ja barless väistyvin muoto. 

Geenipareja on siis kaksi, paitsi sukukromosomeissa periytyvissä geeneissä = sukupuolisidonnainen periytyminen.
Autosomaali/ei sukupuolisidonnainen periytyminen = k.o. geeni periytyy muissa kuin sukupuolikromosomeissa. 

Geeniparit voivat olla joko samanlaiset (samaperintäisyys) tai erilaiset (eriperintäisyys).

Luonnossa tavanomaisesti esiintyvää geenimuotoa kutsutaan villialleeliksi ja muita geenimuotoja mutanttialleeleiksi, kyyhkyjen peruskuvioista bar on villimuoto ja sen yhteydessä käytetään +-merkkiä ilmaisemaan luonnossa esiintyvää muotoa (C+).

GENOTYYPPI/FENOTYYPPI
Genotyyppi = perimä, yksilön perimien kaikkien geenien kokonaisuus.
Fenotyyppi = ilmiasu, yksilön kaikkien havaittavissa olevien ominaisuuksien kokonaisuus.

HOMOTSYGOOTTI/HETEROTSYGOOTTI/HEMITSYGOOTTI
Homotsygootti = samaperintäinen, kaksi samaa kopiota/geenimuotoa samasta geenistä.
Heterotsygootti = eriperintäinen, kaksi eri kopiota/geenimuotoa samasta geenistä.
Hemitsygootti = vain yksi kopio/geenimuoto geenistä.

Vastinkromosomeissa samassa lokuksessa sijaitsevat geenimuodot muodostavat alleeliparin. Ominaisuus on samaperintäinen, jos sen molemmissa vastinkromosomeissa on geenistä sama geenimuoto, tai eriperintäinen, jos geenimuodot ovat erilaiset. Eriperintäisen parin toinen geenimuoto voi olla vallitseva, toinen väistyvä. Väistyvän ominaisuuden näkyminen ilmiasussa on mahdollista vain samaperintäisenä. Letaali eli tappava geenimuoto voi olla olemassa eriperintäisenä, vaikka samaperintäisenä se johtaa yksilön kuolemaan (esimerkiksi vallitseva opaali).

Vain naaras voi olla hemitsygootti, ts. naaraalla voi olla jostain tietystä värigeenistä vain yksi muoto, jonka se periyttää sukupuolikromosomissa Z vain urosjälkeläiselleen. Uroksella on aina kaksi geenimuotoa ja uros perii värinsä sekä isältään että emoltaan Z-kromosomissa, kun taas sukupuolisidonnaisessa periytymistavassa naaraat perivät tämän sukupuolisidonnaisen värigeenin vain isältään niin ikään Z-kromosomissa.

VALLITSEVA/ VÄISTYVÄ/EPÄTÄYDELLISEN VALLITSEVA/YHTEISVALLITSEVA
Saman lokuksen sisällä periytyvät ominaisuudet voivat olla joko vallitsevia/dominoivia tai väistyviä/resessiivisiä, vallitseva geenimuoto merkitään isolla kirjaimella ja väistyvä geenimuoto pienellä. Lokus, joka peittää toisen alleen, on epistaattinen peittyvän lokuksen suhteen, lokusten välillä ei ole vallitsevuutta.

Vaikka yksilöllä on kaksi geenimuotoa samasta geenistä, jo yksi vallitseva geenimuoto riittää siihen, että ominaisuus näkyy yksilön ilmiasussa.

Väistyvä ominaisuus näkyy yksilön ilmiasussa vain, mikäli ominaisuuden aiheuttava geenimuoto on periytynyt yksilölle samaperintäisenä.

Geenimuodot voivat olla myös epätäydellisesti vallitsevia tai yhteisvallitsevia, jolloin molempien geenimuotojen ominaisuudet ilmenevät yksilön ilmiasussa.

Epätäydellisen vallitseva geenimuoto ei peitä väistyvää geenimuotoa kokonaan, vaan eriperintäisenä nämä geenimuodot sekoittuvat toisiinsa muodostaen kokonaan erilaisen ilmiasun. 

Yhteisvallitsevat geenimuodot ovat yhtä vallitsevia, kumpikaan ei dominoi toista, ja molemmat geenimuodot näkyvät ilmiasussa, mutta ne eivät sekoitu vaan näkyvät eri alueilla tai esimerkiksi yksittäisissä vierekkäisissä höyhenissä ilmiasussa.

MONOGEENINEN/POLYGEENINEN
Yhden geenin vaikutus ilmiasuun vs. usean eri geenin vaikutus ilmiasuun.

EPISTAASI
Eri lokuksissa sijaitsevien geenien vuorovaikutusta, jolloin samaan ominaisuuteen vaikuttaa kaksi eri geenitekijää, ja toisen geenin vaikutus peittää ilmiasussa toisen geenin vaikutuksen. Ilmiasun ensisijaisesti määräävän geeni on epistaattinen toisen suhteen. Epistaasin vuoksi peittyvät ominaisuudet ovat epistaasissa.

MODIFIKAATTORIT
Muokkaavat, vahvistavat, laimentavat geenien vaikutusta. 

KYYHKYILLÄ ON KOLME SUKUPUOLISIDONNAISESTI PERIYTYVÄÄ PÄÄVÄRIÄ B-LOKUKSESSA, LUETELTU VALLITSEVUUSJÄRJESTYKSESSÄ:

    1) Ash-red                                     BA                       
    2) Blue                                           B+ (villityypin muoto) 
    3) Brown                                        b (pieni b, väistyvin muoto)

JA NELJÄ AUTOSOMAALISTI PERIYTYVÄÄ PERUSKUVIOTA C-LOKUKSESSA, LUETELTU VALLITSEVUUSJÄRJESTYKSESSÄ:

    1) T-checker                                CT
    2) Checker                                   C
    3) Bar                                           C+ (villityypin muoto) 
    4) Barless                                    c (pieni c, väistyvin muoto)


Erilaisia variaatioita onkin sitten satoja... osa mutaatioista korostaa väriä, osa laimentaa ja osa peittää sekä värin että kuvion, esimerkiksi spread-geeni tekee linnusta yksivärisen sen pyrstöraidan värin mukaisesti.

Värien ja kuvioiden lisäksi on useita muita ulkonäköön vaikuttavia ominaisuuksia, mm:

    - kahta eri muotoa jalkasulkia, jotka myös periytyvät eri lailla
    - töyhtö, kaulus, pyrstösulkien määrä, jne



Lisää luettavaa eli Utahin yliopiston erinomainen sivusto kyyhkyjen värigenetiikan perusteisiin:

    Pigeon Breeding: Genetics At Work

Pigeonetics on peli, jonka avulla voi testata perusasioiden periytymistä muutamien perusominaisuuksien avulla: 

    Pigeonetics

                                                                                                                                 © Kirsi Mäki

OHJEITA KYYHKYJEN TUONTIIN

Ruokavirastolla ja valvontaeläinlääkäreillä on aina ajantasaisin tieto tuontiin liittyvistä ohjeista ja mahdollisista rajoitteista esimerkiksi maailman tautitilanteesta johtuen. Ongelmien välttämiseksi heihin on siis hyvä olla yhteydessä ennen tuontia, auttavat mielellään.


Mikäli olet aikeissa tuoda näyttely-, koriste- tai viestikyyhkyjä Suomeen EU-maista, Norjasta tai Sveitsistä, muista ainakin nämä asiat:


1. Rekisteröidy hyvissä ajoin (vähintään 10 päivää ennen tuontia) lintujen tuojaksi Ruokavirastoon.

Lomake löytyy Ruokaviraston internetsivuilta:
https://link.webropolsurveys.com/Participation/Public/68985fcb-dcc2-4ff2-8d42-f87629d54e50?displayId=Fin2003931


2. Lintujen on täytettävä alla mainitut terveysehdot.

a. Linnut ovat olleet lähettävässä jäsenvaltiossa vähintään kuljetusta edeltävät 30 vuorokautta.

b. Linnut ovat lähtöisin alueelta tai lähtöpitopaikasta, jossa ei ole voimassa lintujen siirtoa koskevia kieltoja tai rajoituksia.

c. Lintujen lähtöpitopaikassa ei ole todettu lintuinfluenssaa lintujen lähettämistä edeltävien 30 vuorokauden aikana.

d. Linnut on merkitty yksilökohtaisin tunnistein joko umpinaisella jalkarenkaalla tai mikrosirulla. Huomioithan, että avorengasta ei kelpuuteta yksilökohtaiseksi tunnisteeksi silloin, kun lintuja tuodaan Suomeen toisesta maasta! Tarkasta, että mikrosiru toimii ja/tai jalkarengas on ehjä.

e. Linnuissa ei lähetyshetkellä esiinny tarttuvien tautien oireita. Linnut ovat terveitä.

3. Eläimistä vastuussa olevan toimijan on laadittava kirjallinen vakuutus terveysehtojen täyttymisestä ja vakuutuksen on oltava lintujen mukana koko siirron ajan.

Kirjallisen vakuutuksen voi laatia esimerkiksi tekstin lopussa olevan mallin mukaisesti.


4. Lintujen on oltava rokotettuja Newcastlen taudin varalta ennen Suomeen lähettämistä.

Rokotus tulisi antaa vähintään kaksi viikkoa ennen lähettämistä. Rokotuksesta tulee olla eläinlääkärin todistus lintujen mukana (tarkistathan, että rokotustodistuksesta käy ilmi rokotuspäivämäärä ja linnun tunnistetiedot).


5. Jos linnut on rokotettu lintuinfluenssan varalta, on lintujen mukana oltava lähettävän jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen nimittämän eläinlääkärin myöntämä, direktiivin 92/65/ETY liitteen E osan 1 mallin mukainen terveystodistus.

Tällöin sinun tulee rekisteröityä myös Traces -järjestelmään. Ohjeet rekisteröitymiseen löytyvät Ruokaviraston internetsivuilta osoitteessa:
https://www.ruokavirasto.fi/yritykset/tuonti-ja-vienti/traces/elaimet-ja-elainperaiset-tuotteet/rekisteroityminen-ja-ongelmatilanteet/

Huomioi myös:
Eläintautiepidemioista voi kuitenkin aiheutua rajoituksia tuontimaissa ja alueissa. Ajan tasalla olevat suojapäätökset rajoituksista löytyvät maa- ja metsätalousministeriön internetsivuilta osoitteesta:
http://mmm.fi/lainsaadanto/elaimet-elintarvikkeet-ja-terveys/komission-suojapaatokset



Muuta huomioitavaa:

Ilmoita välittömästi kunnaneläinlääkärille, jos huomaat, että linnuissa on sairauden merkkejä tai tunnistusmerkinnöissä tai asiakirjoissa on puutteita.
Säilytä tieto tuoduista linnuista ja niiden asiakirjoista vähintään 5 vuotta.

Lintujen kuljetuksessa noudatettavasta hygieniasta:

Linnut on kuljetettava kertakäyttöisissä tai desinfioiduissa kuljetushäkeissä tai -laatikoissa. Kuljetusvälineessä ei saa samanaikaisesti kuljettaa sellaisia lintuja, jotka eivät täytä tässä ohjeessa olevia vaatimuksia. Kuljetuksen päätyttyä kaikki lintuja seuraavat jätteet hävitetään ja kuljetushäkit tai -laatikot hävitetään tai desinfioidaan.


Eläinten hyvinvointi kuljetuksen aikana:

Eläintensuojelusta kuljetusten aikana säädetään laissa eläinten kuljetuksesta (1429/2006) ja eläinkuljetusasetuksessa [Neuvoston asetus (EY) N:o 1/2005 eläinten suojelusta kuljetuksen ja siihen liittyvien toimenpiteiden aikana sekä direktiivien 64/432/ETY ja 93/119/EY ja asetuksen (EY) N:o 1255/97 muuttamisesta]. Selvitä ennen eläinten kuljettamista, kuuluuko kuljetuksesi eläinkuljetusasetuksen piiriin eli on kaupallisen toiminnan yhteydessä tapahtuvaa ja tarvitsetko näin ollen eläinkuljettajaluvan.
https://avi.fi/asioi/henkiloasiakas/luvat-ilmoitukset-ja-hakemukset/elaimet/elainkuljettajalupa


Lintujen myynti tai välitys:

Jos myyt tai välität lintuja säännöllisesti, tulee sinun tehdä ilmoitus aluehallintovirastolle viimeistään 30 vuorokautta ennen toiminnan aloittamista.
https://avi.fi/asioi/henkiloasiakas/luvat-ilmoitukset-ja-hakemukset/elaimet

*  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *

 

Kirjallinen vakuutus lintujen terveysehtojen täyttymisestä

 

Allekirjoittanut    _________________________________________

vakuuttaa, että lintu/linnut, joiden yksilötunniste on:

______________________________________________________

______________________________________________________

 
täyttävät seuraavat ehdot:

1.) Linnut ovat olleet lähettävässä jäsenvaltiossa vähintään kuljetusta edeltävät 30 vuorokautta tai jos ne on tuotu Euroopan yhteisön ulkopuolelta, tuonti on tapahtunut tietyistä suojatoimenpiteistä, jotka liittyvät erittäin patogeeniseen lintuinfluenssaan ja omistajiensa mukana seuraavien lemmikkilintujen kuljetuksiin yhteisöön annetun komission päätöksen 2007/25/EY mukaisesti.

2.) Lintujen lähtöpitopaikkaan tai alueelle, jolta linnut ovat lähtöisin, ei eläintautien vastustamiseen liittyvistä syistä kohdistu kyseisten lintujen siirtämistä koskevia kieltoja tai rajoituksia.

3.) Lintujen lähtöpitopaikkaan tai alueelle, jolta linnut ovat lähtöisin, ei Newcastlen taudin vastustamiseen liittyvistä syistä kohdistu kyseisten lintujen siirtämistä koskevia kieltoja tai rajoituksia.

4.) Lintujen lähtöpitopaikassa ei ole todettu lintuinfluenssaa lintujen lähettämistä edeltävien 30 vuorokauden aikana.

5.) Linnut on merkitty yksilökohtaisin tunnistein joko umpinaisella jalkarenkaalla tai mikrosirulla.

6.) Linnuissa ei lähetyshetkellä esiinny tarttuvien tautien oireita.

Paikka ja aika: ____________________________________________________

Allekirjoitus: ______________________________________________________

KYYHKYJEN TAVALLISIMPIA TERVEYSONGELMIA

Paras ennaltaehkäisy useiden sairauksien ja sekä sisä- että ulkoloisten suhteen on puhtaat ja kuivat tilat sekä riittävän paljon tilaa suhteessa lintujen määrään. Ahtaissa, likaisissa ja kosteissa tiloissa lintujen stressi kasvaa, vastustuskyky heikkenee ja sairaudet puhkeavat helpommin. Raikas hengitysilma on myös tärkeää, hyvä ilmanvaihto, sillä ammoniakkihöyryt lisäävät sairastumisen riskiä, mutta vetoinen ei lakka kuitenkaan saa olla.

Jotkin sairaudet paranevat itsestään, jotkin vaativat lääkitystä ja eläinlääkärin hoitoa. Oikean hoidon perustana on oikea diagnoosi, usein tarvitaan eläinlääkärin apua, mutta joskus voi ongelma selvitä konsultoimalla kokeneempia harrastajia, kysyvä ei siis tieltä eksy.

Myös lajille sopivalla ruokinnalla on suuri merkitys unohtamatta vitamiineja, kivennäisiä ja hivenaineita. Nykyään on meilläkin saatavilla kyyhkyille varta vasten suunniteltuja ruokia ja lisäravinteita, eri ikävaiheisiin sekä esimerkiksi treeni- ja lepokausille omansa, ne ovat varsinkin aloittelijoille turvallinen ja helppo vaihtoehto. Ruokinnan voi koostaa myös itse, silloin tarvitaan tietenkin vähän enemmän tietämystä, tähänkin saa apua kokeneemmilta harrastajilta.



BAKTEERITAUDIT

Bakteerien aiheuttamia tulehduksia ja sekundäärisiä oireita voidaan hoitaa antibiooteilla, tarkkaa taudinmääritystä tarvitaan sekä oikean antibiootin että annostuksen valintaan.

Psittakoosi/ornitoosi

Haitallinen tauti, zoonoosi, eli voi aiheuttaa oireita myös ihmiselle. Aiheuttajana klamydia-bakteerit, mutta kantoja on useita, ja kyyhkyjen kanta on harmittomampi ihmiselle kuin esimerkiksi papukaijojen. Tartunta leviää paitsi lintujen myös esimerkiksi ihmisten ja hyönteisten välityksellä, joten sairastuneet linnut on syytä laittaa karanteeniin.

Tartunta itsessään ei aiheuta oireita, vaan se on linnussa piilevänä, ja oireet johtuvat heikentyneen vastustuskyvyn aiheuttamista muista sairauksista. Yleisimpinä ripulia, kuumetta sekä erilaisia tulehduksia. Erityisesti hengitystie- ja silmätulehdus, joiden näkyvänä oireena on sierain- ja silmävuoto ja lopulta silmien turpoaminen kiinni. Silmätulehdus paranee yleensä itsestään, mutta tauti voi jatkua aiheuttaen pahoja hengitysvaikeuksia. Tauti voi myös kroonistua ja aiheuttaa toistuvia tulehdustiloja.


Mykoplasmoosi

Mykoplasmabakteerit aiheuttavat yleisesti hengitystietulehduksia ja erityisesti Mycoplasma gallisepticum tarttuu kyyhkyjen lisäksi myös kanaan, kalkkunaan, riistakanalintuihin ja moniin luonnonlintuihin.

Mykoplasmatartunta leviää sekä infektoituneen munan sisällä että linnusta toiseen suoran kosketuksen, eritteiden, välineiden, kuljetuslaatikoiden ja ihmisten välityksellä. Kaiken ikäiset linnut ovat alttiita tartunnalle. Mykoplasmatartunnan seurauksena muodostuneet vasta-aineet eivät suojaa taudilta eivätkä estä sen leviämistä.

Tauti voi esiintyä akuutissa tai kroonisessa muodossa. Taudin akuutti muoto näkyy varsinkin nuorilla linnuilla hengitystieinfektiona aiheuttaen hengitysvaikeuksia ja tyypillisesti syksyisin voi olla tautipurkauksia. Taudin kroonisessa muodossa on tyypillistä hengitysteiden oireet kuten nuha ja aivastelu, silmätulehdukset, poskionteloiden tulehdus sekä yleinen vastustuskyvyn puute, eli alttius muihinkin sairauksiin kasvaa. Ja toisinpäin, eli kyyhkyllä, jolla on jostain syystä vastustuskyky alentunut, on suurempi riski sairastua myös mykoplasmoosiin.


Salmonelloosi

Salmonelloihin kuuluu useita eri suolistobakteerilajeja ja ne tarttuvat ulosteen välityksellä myös ihmiseen. Nisäkkäät, linnut ja matelijat voivat toimia oireettomina salmonellabakteerin kantajina ja salmonella voi levitä niiden ulosteista ympäristöön, jossa se säilyy pitkään.

Salmonellabakteerit ovat tunnettuja ripulin aiheuttajia, mutta niiden aiheuttamat infektiot eivät kuitenkaan rajoitu vain suolistoon, vaan ne voivat myös ulottua verenkiertoon ja sisäelimiin aiheuttaen mm. niveltulehduksia. Jotkut salmonellabakteerit vaikuttavat hermostoon ja sairastunut lintu halvaantuu osittain, eikä sen tasapainoaisti toimi.

Salmonellainfektiot ovat vaikeita hoitaa, sairastuneet linnut on syytä laittaa karanteeniin. Koska salmonellaa voi olla kyyhkyissä oireettomana, kannattaa tilannetta seurata säännöllisellä valvonnalla lähettämällä ulostenäytteet esimerkiksi vuosittain laboratorioon tutkittavaksi.


E-coli

E.coli-bakteeri on hyvin yleinen ja haitallinen aiheuttaen suurta poikaskuolleisuutta sekä myös aikuisten lintujen kuolemia. Se kuuluu normaaliin bakteeristoon, mutta voi riehahtaa likaisessa ja kosteassa ympäristössä tai jos linnuilla on jostain muusta syystä heikentynyt yleiskunto ja vastustuskyky.

E-coli aiheuttaa monia erilaisia tulehduksia, mutta ei ole tarttuva tauti, vaan liittyy altistavien tekijöiden esiintyvyyteen heikentäen vastustuskykyä ja altistaen linnun muille bakteereille sekä viruksille.

Ennaltaehkäisynä sekä lakan siisteys ja kuivana pitäminen, hyvä ilmanvaihto, ei liian suuri lintutiheys että altistavien tarttuvien tautien vastustaminen (mm. mykoplasmoosi). Hoitona olosuhteiden parantaminen, yleensä ei kannata hoitaa antibiootein, mutta lääkehoitoakin voidaan tarvita sekundääristen tulehdusten hoitoon.



VIRUSTAUDIT

Viruksiin ei ole lääkehoitoa, mutta niiden aiheuttamia sekundäärisiä tulehduksia ja oireita voidaan lääkitä, tarkkaa taudinmääritystä tarvitaan sekä oikean lääkkeen että annostuksen valintaan.


Kyyhkysrokko

Kyyhkysrokko on rokkoviruksen aiheuttama tauti ja se tarttuu linnusta toiseen. Kyyhkysrokkoa esiintyy yleensä lievin, vaikkakin näkyvin oirein. Kellertävät rokkomuodostelmat näkyvät paljailla alueilla, erityisesti nokan ja silmien ympäristössä. Suun ja nielun limakalvoilla näkyy kellertävää juustomaista rokkoplakkia, mikä saattaa muistuttaa trikomonaasin aiheuttamia muutoksia, mutta plakki ei ole irtoavaa massaa. Limakalvorokossa plakki voi lisääntyä suussa niin pahaksi, että lintu kärsii hengitysvaikeuksista ja voi jopa tukehtua. Kyyhkysrokkoon on olemassa rokote, varsinaista hoitoa ei ole. Lievistä tartunnoista lintu selviää yleensä noin 10 päivässä.


Adenovirusten aiheuttamat tulehdukset

Adenoviruksista tyyppi 1 on pääasiallinen kyyhkysiä vaivaava muoto, mutta uusiakin mutaatioita on maailmalta raportoitu. Enimmäkseen tartunnat vaivaavat poikasia ja nuoria lintuja ja ne saavat tartunnan viruksia kantavilta vierailta aikuisilta linnuilta. Itse virus aiheuttaa vahinkoa maksassa ja suolistossa, seurauksen mm. ripuli ja oksentelu, mitkä paranevat itsekseen. Jälkitautina voi tulla bakteeriperäinen suolistotulehdus, mikä vaatii antibioottihoitoa. Adenoviruksiin ei ole hoitoa eikä rokotetta.


Newcastlen tauti

Lakisääteisesti vastustettava, helposti leviävä korkeapatogeenisen paramykso-1-viruksen (PMV-1) aiheuttama tauti. Kaikki lintulajit voivat saada tartunnan, mutta eri lajien herkkyys taudille vaihtelee. Kyyhkyillä on oma paramyksoviruskanta, joka saattaa aiheuttaa tautia myös kanoilla. Ihmiselle virus voi aiheuttaa silmän sidekalvon tulehdusta.

Oireet alkavat muutaman päivän kuluttua tartunnasta. Viruskanta, lintujen ikä ja vastustuskyky sekä muut taudit ja olosuhteet vaikuttavat taudin voimakkuuteen. Oireet ovat vaihtelevia, mutta tyypillisesti linnuissa ilmenee alakuloisuutta, syömättömyyttä, ripulia, pään ja heltan turvotusta, lisääntynyttä juomista, kyyhöttämistä, hengitystie- ja keskushermosto-oireita (kohtauksia, kouristuksia ja halvaantumista). Vakavammissa tapauksissa, erityisesti nuorilla linnuilla, kuolleisuus voi äkillisesti nousta korkeaksi ilman edeltäviä oireita.

Tartunta voi levitä joko suoraan linnusta toiseen tai tartunnan saaneen linnun eritteiden ja ulosteen välityksellä. Ulkona pidettävät linnut voivat helposti saada tartunnan luonnonlinnuista. Tuulen mukana virus voi levitä jopa kymmenien kilometrien päähän. Newcastlen tautia aiheuttava virus säilyy hyvin ympäristössä ja leviää helposti lakasta toiseen esimerkiksi lintujen, ruokien, ihmisten tai puutteellisesti desinfioitujen kuljetusvälineiden mukana. Tuontilinnut ovat erityinen riski.

Newcastlen tauti on lakisääteisesti vastustettava ja helposti leviävä eläintauti, joten eläinlääkintäviranomaiset määräävät niistä toimenpiteistä, joita vaaditaan taudin hävittämiseksi. Eläintautilaki velvoittaa lintujen omistajaa ilmoittamaan välittömästi virkaeläinlääkärille, jos hän epäilee kyyhkyjensä sairastuneen Newcastlen tautiin. Virkaeläinlääkäri antaa tilalle menettelyohjeet, tarkastaa linnut ja ottaa tarvittaessa näytteitä tutkimuksia varten.

Viesti-, näyttely- ja koristekyyhkyt, joita pidetään kilpailu- tai näyttelytarkoitusta varten, on rokotettava Newcastlen tautia vastaan samoin kuin muut samassa pitopaikassa olevat kyyhkyt. Muiden lintujen rokottaminen Newcastlen tautia vastaan on kielletty.

Newcastlen tauti on yksi vakavimmista linnuilla esiintyvistä tarttuvista taudeista ja sitä esiintyy ympäri maailmaa. Newcastlen taudin esiintyminen vaikuttaa merkittävästi siipikarjan ja siitä saatavien tuotteiden kansainväliseen kauppaan. Suomessa on siipikarjalla todettu Newcastlen tautia viimeksi kalkkunoissa vuonna 2004. Harrastekyyhkyissä todettiin Newcastlen tautia kahdessa lakassa ja eläinhoitolassa syyskuussa 2013, ja sitä ennen kahdessa lakassa toukokuun 2012 aikana. Kesykyyhkyissä (puluissa) PMV-1-tartuntaa on todettu viimeksi tammikuussa 2021 Kouvolassa.



ALKUELÄINTEN AIHEUTTAMAT TAUDIT


Kokkidioosi

Kokkidioosi on suolistosairaus, jonka aiheuttaa yksisoluinen Eimeria-loinen, joita on useaa eri lajia. Kokkideja esiintyy yleisesti sekä linnuissa että lintujen ympäristössä, mutta loisten määrän pysyessä kohtuullisena ei tauti pääse puhkeamaan ja linnut tulevat niille vähitellen vastustuskykyisiksi. Lintutiheyden ollessa suuri kasvaa kokkidioosin puhkeamisen todennäköisyys. Lakan pitäminen kuivana ja siistinä sekä lintujen määrä ovat avaintekijöitä kokkidien määrän pitämiseen kurissa. Kokkidit voivat selvitä ympäristössä kosteissa ja lämpimissä olosuhteissa viikkoja ilman isäntälintua.

Kokkidit voivat aiheuttaa vetistä tai veristä ripulia sekä kuolleisuutta riippuen Eimeria-lajista, ovokystien määrästä sekä linnun omasta vastustuskyvystä. Ne voivat aiheuttaa myös oireetonta tartuntaa, mikä ilmenee vähentyneenä ruuankulutuksena ja hidastuneena kasvuna. Pieni määrä kokkideja linnulla on yleensä oireeton tartunta, mutta varsinainen kokkidioosi vaurioittaa suolen limakalvoa, aiheuttaa ripulia, verta ulosteeseen, kuivumista ja anemiaa. Heikentynyt ravintoaineiden hyväksikäyttö aiheuttaa laihtumista ja kasvun hidastumista sekä puutteita vastustuskyvyssä, ts. kokkidioosi altistaa siten myös muiden tautien puhkeamiselle.

Tautitapauksissa on tärkeää siivota kosteat ja likaiset alustat, tämä vähentää kokkidien määrää ympäristössä ja näin lieventää tautipurkausta. Tautipurkauksen jälkeen linnut tulevat vastustuskykyisiksi kyseiselle kokkidilajille, mutta voivat myöhemmin sairastua toisen lajin aiheuttamaan kokkidioosiin.

Antibiootteja voidaan käyttää vähentämään toissijaisia tulehduksia.


Trikomonoosi, canker

Trikomonoosin aiheuttaa yksisoluinen Trichomonas gallinae -loinen. Se on alkueläin, joka elää lintujen suussa ja kuvussa. Loista esiintyy yleisenä kyyhkyillä, mutta sitä on tavattu myös mm. varpus- ja kanalinnuilla. Vakavassa muodossa suuhun ja kupuun kehittyvä tulehdus estää normaalin nielemisen ja vakavasti sairastunut lintu nääntyy kuoliaaksi, riski on erityisesti poikasilla ja nuorilla linnuilla. Joskus kupuun voi tulla lisäksi bakteeritulehdus, joka leviää muualle elimistöön.

Nielemisvaikeudet voivat näkyä suusta valuvana limana, suun aukomisena sekä pään pudisteluna ja nykimisenä. T. gallinae leviää linnusta toiseen tartunnan saaneen lintujen suusta tulevien eritteiden mukana, esimerkiksi emolintu voi siirtää tartunnan poikaselle sitä ruokkiessaan. Toinen tyypillinen tapa saada tartunta on yhteisen juoma-astian kautta, loinen voi säilyä tartuntakykyisenä vedessä sopivissa oloissa useita tunteja.

Trikomonoosi-tartunnan hoitona voi antaa esimerkiksi ronidatsol-liuosta juomavedessä.


Heksamitoosi, ns. suolistocanker

Suolistotulehdus, jonka aiheuttajana toimii siimaeläin. Tartunta leviää juomaveden ja ruokien välityksellä, nuoret linnut ovat erityisen alttiita ja oireina niillä on ripuli sekä heikko yleiskunto. Vanhoilla linnuilla oireet ovat lievempiä ja vaikeammin tunnistettavissa, mutta ne toimivat kantajina. Tauti voi kroonistua.

Hoitona sama kuin trikomonoosissa, eli ronidatsol-liuosta juomavedessä, mutta pidempänä kuurina.



SISÄLOISET

Sisäloiset aiheuttavat harvoin suoraan vakavaa haittaa, mutta ne altistavat alentuneen vastustuskyvyn myötä muille sairauksille. Loishäätöön on useita sopivia aineita, esimerkiksi ivermektiini tehoaa useimpiin sisäloislajeihin.


Suolinkainen
Kyyhkyillä on oma lajinsa Ascaridia columbae, joka on vaalea, kumimainen ja n. 3-6 cm:n pituinen. Suolinkaiset aiheuttavat laihtumista ja joskus ripulia, tartunnan seurauksena poikasten kasvu hidastuu ja jos matoja on runsaasti, voivat poikaset jopa kuolla. Vanhemmat linnut kehittävät osittaisen vastustuskyvyn. Matotartunta hidastaa tai estää sulkasatoa.


Jouhimato
Erittäin ohut, pituus alle 1 cm.


Heisimato
Litteä, nauhamainen ja jaokkeinen. Ei yleinen kyyhkyillä, tarttuu aina väli-isännän eli tartunnan saaneen eläimen kautta.


Edellä mainitut matotartunnat hoidetaan matolääkkeillä (ivermektiini, flubendatsoli, ym). Koko parvi tulisi hoitaa samalla kertaa ja myös lakat siivota, jotta tartuntakierros ei ala saman tien uudelleen. Tartunta leviää ulosteiden mukana ja matojen munat säilyvät pitkään ympäristössä. Matotartuntaa saa harvoin hävitetyksi kokonaan, mutta sitä voi hallita lääkityksellä ja siisteydellä. Hoitamattomana altistaa myös muille sairauksille heikentyneen vastustuskyvyn myötä.



Henkitorvimato
Elää hengitysteissä tukkien henkitorven, tyypillisenä oireena lintu aukoo nokkaansa ja haukkoo henkeä.


Ilmapussipunkki
Elää keuhkojen ilmapusseissa, missä saa aikaan juustomaisia massakeskittymiä. Voi tunkeutua maksaan ja munuaisiin asti.



ULKOLOISET

Ulkoloiset eivät läheskään aina aiheuta suoraan vakavaa haittaa, mutta ne häiritsevät lintuja ja altistavat kohonneen stressin ja alentuneen vastustuskyvyn myötä muille sairauksille. Riippuu ulkoloisen lajista riittääkö pelkkä lintujen hoito loismyrkyillä vai täytyykö koko lakka saneerata. Loishäätöön on useita sopivia aineita, luonnossa esiintyvistä aineista synteettisten kautta lääkkeisiin, esimerkiksi ivermektiini tehoaa useimpiin ulkoloislajeihin.

Väive, täi ja kanapunkki ovat yleisimmät. Kanapunkki on haitallisin ja voi suurena invaasiona aiheuttaa jopa poikasten kuolemia.


Kanapunkki, punapunkki
Silmin havaittavissa oleva punkki, jonka koko on alle 1 mm. Väri vaihtelee riippuen siitä, onko punkki imenyt verta, jolloin se on väriltään tumman punainen, muuten vaaleanharmaa. Punkki asuu lakan rakenteissa ja käy yöaikaan imemässä linnuista verta. Yhden veriaterian jälkeen naaras munii rakenteisiin 7-9 munaa. Optimaalisissa olosuhteissa munasta kehittyy lisääntymiskykyinen yksilö viikossa. Loinen voi elää rakenteissa puolikin vuotta ilman verta. Punkit stressaavat lintuja ja altistavat niitä toissijaisille taudinaiheuttajille. Voimakkaissa infektioissa lintu saattaa kuolla veren vähyyteen eli anemiaan. Punkit voivat levittää virus- ja bakteeritauteja lintuihin, esimerkiksi salmonellaa.


Pohjoinen siipikarjapunkki
Viettää koko elinkiertonsa linnussa, munii erityisesti höyhenten juureen ja kloaakin ympärille.


Kapi, syyhypunkki
Elää ihon sisällä, aiheuttaa kutinaa, alueellisia höyhenpuutoksia ja hoitamattomana laajenevia paljaita alueita sekä vakavia ihotulehduksia.


Kalkkijalkapunkki, syyhypunkki
Syyhypunkit kaivautuvat syvälle jalkojen ihoon ja sivutuotteena jalan pinnalle kertyy kuolleen ihon ja punkin ulosteen muodostama paksu, rustomainen pintakerros. Korostuneet suomut, karheat ja koppuraisen näköiset jalat.


Lintukirppu
Imee verta ja haittaa erityisesti pesiviä lintuja ja pesäpoikasia. Tarttuu myös luonnonlintujen välityksellä. Lakan ja pesien siisteys tärkeää, kirppu elää ja lisääntyy pesämateriaaleissa.


Täit ja väiveet
Täi imee verta ja väive syö höyhenten ja ihon solukkoa. Litteitä, pitkulaisia parin millin pituisia kellertäviä/keltaruskeita vipeltäjiä linnun iholla. Hyvin yleisiä. Viettävät koko elinkiertonsa linnussa.

Kyyhkyillä on oma ja hyvin yleinen väivelajinsa, mikä ei tartu muihin lintuihin  -  columbicola columbae  -  "slender pigeon lice" eli hoikka ja pitkulainen muodoltaan. Tämän väiveen näkee tyypillisesti siipisulissa ja siihen tehoaa tavalliset ulkoloisten häätöaineet.
                            Animal Diversity Web: Columbicola columbae
Columbicola columbae

Tekstin lähteenä useat nettisivustot, mm. Ruokavirasto ja Travipharma.
Loisista hyvä sivusto:       PARASITIPEDIA - PARASITES of CHICKENS and POULTRY. Summary of the most common external and internal parasites in CHICKENS, TURKEYS, DUCKS, GEESE, PHEASANTS.

                                                                            © Kirsi Mäki