KYYHKYJEN VÄREISTÄ JA KUVIOISTA OSA 2

 PÄÄVÄRIT JA PERUSKUVIOT SEKÄ SPREAD

PÄÄVÄRIT

Kyyhkyillä on kolme pääväriä b-lokuksessa ja ne periytyvät sukupuolisidonnaisesti. Pääväri on ns. pohjaväri, minkä päällä näkyy kuviot ja minkä ilmiasu muuttuu sen mukaan, miten muut väreihin tai kuvioihin vaikuttavat geenit toimivat. Jotkin geenit vahvistavat väriä, jotkin laimentavat, jotkin aiheuttavat valkokirjavuutta, jne. Ilmiasultaan kyyhky voi siis näyttää kaikkea muuta kuin siniselle, vaikka sen pohjavärinä olisikin perus sininen.

Kuvissa näkyy pääväri perusmuodossaan ja värit esitellään vallitsevuusjärjestyksessä.

1)  Ash-red  BA   

2)  Blue B+ (villityypin muoto) 

3)  Brown b (pieni b, väistyvin muoto)

PERUSKUVIOT

Kyyhkyillä on neljä peruskuviota c-lokuksessa ja ne periytyvät autosomaalisti (ei sukupuolisidonnaisesti). Kuvioissa on hieman vaihtelua, esimerkiksi raitojen leveydessä tai checkerissä kuvion tiheydessä (perus checkerin lisäksi mm. dark checker ja light checker).

Kuvissa näkyy kuvio perusmuodossaan ja kuviot esitellään vallitsevuusjärjestyksessä.

1)  T-checker CT, shakkikuvio tummimmassa muodossaan

        T-checker viittaa pieniin vaaleisiin T:n muotoisiin kuvioihin siiven päällisulissa muuten lähes yksivärisessä siivessä.

2)  Checker C, perus shakkikuvio

3) Bar C+ (villityypin muoto), siipiraidat

4) Barless c (pieni c, väistyvin muoto), kuvioton

SPREAD

Yleinen ilmiasua muuttava geeni on vallitsevasti periytyvä spread. Se ei ole kuvio eikä väri, vaan se nimensä mukaisesti levittää väriä, tarkemmin sanottuna tekee linnusta yksivärisen sen pyrstöraidan värin mukaisesti.

Pari esimerkkiä spread-geenin vaikutuksesta:
Perusvärisellä sinisellä kyyhkyllä pyrstöraita on musta, jolloin spread-geenin vaikutuksesta kyyhky on ilmiasultaan kokomusta. Perusvärinen sininen lisättynä indigo-geenillä tekee pyrstöraidasta sinisen ja kun tähän kyyhkyyn lisätään vielä spread-geeni on tuloksena ilmiasultaan yksivärinen sininen. Sinisen sävy vaihtelee, eikä spread aina toimi peittävyydeltään täydellisesti.

           © Kirsi Mäki